Lomatunnelmissa

Onnellisuus, aika, köyhyys ja niiden määrittely. Näitä käsitteitä olen tämän viikon pyöritellyt yhdessä ja erikseen. Saatte lukea kenties jossain vaiheessa jäsennellympää analyysiä, mutta nyt pää alkaa olla sen verran lomaterässä pidennetyn Isla Ometepen viikonlopun, Suomesta kantautuneiden juhannuskuvien ja huomisen Somoton kanjonireissun myötä, että toivotan teille hyvää juhannusta seuraavien kahden kuvan myötä.

Järvi, tulivuori, ystävä, rommia ja auringonlasku.
Isla Ometepe kohteli meitä hyvin.

Hasta pronto!

Etvoksi etvon paikalle!

Nyt on mahdollisuus päästä tekemään työtä, jolla totisesti on tarkoitus! Haku vuoden 2013 vapaaehtoistyöpaikkoihin on alkanut ja jatkuu 3.9.2012 asti.

Nicaraguassa on tällä kertaa kolme paikkaa tarjolla. Ensimmäinen paikoista on nykyinen hommani: kädet savessa pääsee näkemään ja tekemään kehitysyhteistyötä käytännössä ympäristöhankkeessa. Toinen paikoista taas on esittelemässäni Las Hormiguitasin lastenkeskuksessa ja suosittelen paikkaa myös erityisen lämpimästi. Töitä varmasti riittää ja vapaaehtoiselle on siellä suuri tarve. Etenkin opettajille tai opettajiksi opiskeleville kokemus olisi varmasti kullan arvoinen. Kolmas ja täysin uusi paikka on Eettisen kaupun puolesta ry:n ja Solidaarisuuden lähettämänä Tierra Nuevan Reilun kaupan keskusosuuskuntaan Boacon kaupunkiin, minne haetaan erityisesti markkinoinnin, mainonnan ja graafisen suunnittelun osaajia. Sujuva espanja on kaikissa paikoissa välttämättömyys (Tierra Nuevaan myös englanti).

Movimiento Comunalin vapaaehtoisena voi päästä osoittamaan mieltä

Tärkeän ja korvaamattoman työn ja ammatillisen kehittymisen lisäksi oppii uusia asioita itsestään, muista ja maailmasta ja saa perspektiiviä vaikka mihin. En voi kuin suositella kokemusta vaatimattomasti kaikille, tätä ei voi rahassa mitata ja jääpähän tarinoita kerrottaviksi potentiaalisille jälkipolville.

Las Hormiguitasin liikkuvan koulun kanssa pääsee
opettamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia

Mikäli espanja ei taivu tarpeeksi hyvin tai mielenkiinto suuntaa Aasian tai Afrikan suuntaan, on tarjolla 20 paikkaa 15 eri maassa, kolmella eri mantereella. Etvon nettisivuilla voi tutustua tarkemmin paikkatarjontaan ja hakuohjeisiin. Käykää myös lukemassa muiden vapaaehtoisten blogeja, ne ovat aivan loistavia: kuinka erilaisissa ympäristöissä ja hommissa me vapaaehtoiset maailmalla toimimmekaan!

Huomenna matkaamme etelä-Nicaraguaan Isla Ometepen tulivuorisaarelle lomailemaan muutamaksi päiväksi. Aikomuksena on löhöillä riippumatossa luvattoman pitkiä aikoja ja lilluskella lämpimässä järvessä. Johan tässä onkin tehty taimitarhadiagnooseja, kierretty las Hormiguitasin liikkuvan koulun kanssa, kirjoitettu piirustuskilpailuraporttia ja väliraporttia sekä järjestetty kierrätyskurssia yhden viikon tarpeiksi. Työkaverit järjestivät myös kivan synttärilounaan (soppaa ja kestokakkua!) ja sain myös heiltä ihania lahjoja. Viikko viikolta tykkään enemmän ja enemmän MCN:n työyhteisöstä, ei täältä kohta malta lähteä takaisin ;). Vapaa-ajalla on mm. lipitetty rommia, kerrattu ihmisoikeussanastoa espanjaksi ja tuhottu yksi piñata. Kalenteria en ole muuten tarvinnut pariin kuukauteen, aika ihanaa.

Ympäristöämme suojelevat nuoret

Jälleen viikonlopun kunniaksi ilahdutan teitä työjutuilla: valottamalla hieman ympäristösuojeluhanketta, jossa työskentelen. Hanke on nimeltään espanjaksi ”Los Jóvenes Protegiendo Nuestro Medio Ambiente” eli ympäristöämme suojelevat nuoret. Hanke on kolmivuotinen (2011-2013) ja sen rahoitus tulee Oulu-Matagalpa-ystävyysseuralta, suurimmalta osin ulkoasiainministeriön hanketuesta.

Kuten aikaisemmatkin yhteistyöhankkeet Oulu-Matagalpa-seuran ja Movimiento Comunalin välillä, on tämäkin hanke lähtenyt omasta mielestäni oikeista lähtökohdista: paikallisten tarpeista ja paikallisten toteuttamana, yhteistyötä tehden eri toimijoiden kanssa. Ympäristötietoisuuden parantamiselle Matagalpassa (ja koko Nicaraguassa) totisesti onkin tarvetta: roskia ei jakseta raahata pönttöön asti, kierrätyksestä puhumattakaan.

Roskia joessa

Kunnanhallituksen säännösten mukaisesti kaupungin jätehuolto kerää jätteet eri kaupunginosista kolmena päivänä viikossa. Jätteen keräys ei kuitenkaan ulotu kaikkiin kaupunginosiin. Lisäksi palvelu on kaupunkilaisille maksullinen ja useilla perheillä ei ole varaa maksaa siitä. Julkisilla paikoilla tai kouluissa ei ole jäteastioita eikä jätteenkeräystä. Kierrätyskulttuuria ei käytännössä ole olemassa, eikä asukkailla ole tietoa eikä ymmärrystä kierrätyksen merkityksestä. Jätteenkeräyksen kalustolla tai kunnallisilla kaatopaikoilla ei ole resursseja lajitellun jätteen erotteluun ja käsittelemiseen. Käytännössä kierrätys toimii siten, että kaupungin vähävaraisin väestönosa käy kaatopaikoilla etsimässä hyödynnettäviä ja myyntikelpoisia jätteitä, kuten pulloja. Kaikesta kaupungissa tuotetusta jätteestä vain hyvin pieni osa käytetään uudelleen ja jätteet päätyvät kuormittamaan ympäristöä. Puutteellisen jätehuollon lisäksi ongelmana on muun muassa metsien häviäminen, vesistöjen saastuminen ja ylipäätään koulutuksen ja tiedon puute ympäristöasioissa.

Matagalpa Apanten kukkulalta katsottuna

Hankkeen tavoitteena tiivistettynä on parantaa nuorten ympäristötietoisuutta ja ympäristökasvatusta sekä luoda valmiuksia jätteiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Hanke pyrkii myös osaltaan vaikuttamaan YK:n seitsemännen vuosituhattavoitteen (ympäristön kestävä kehitys) saavuttamiseen.

Hankkeeseen osallistuu kuusi koulua eri puolilta kaupunkia, näistä kouluista kaikki viidennen, kuudennen ja kertausluokan oppilaat - yhteensä noin 25 luokkaa ja yli 800 oppilasta. Lisäksi opettajia ja Matagalpassa toimivia nuorten ympäristöryhmiä osallistetaan hankkeessa. Yhteistyötä tehdään koulujen lisäksi muiden kansalaisjärjestöjen, ympäristösihteeristön ja opetusministeriön kanssa.

Mutta jotta tämä ei täysin menisi tylsäksi hankehallintotekstiksi ja lähes 40 sivuisen hankesuunnitelman tiivistelmäksi, kerron teille miten nuorten ympäristötietoisuutta konkreettisesti hankkeessa lisätään.

•  Luodaan ympäristökasvatuksen malli, joka on sovellettavissa myös muihin kouluihin: opetetaan opettajat vetämään ympäristökursseja ja luodaan opetusmateriaalit kurssin järjestämiseksi ja hankitaan muutenkin kouluille ympäristöaiheista opetusmateriaalia
• Järjestetään piirustus- ja kierrätyskilpailuja hankkeen aikana: parannetaan ympäristötietoisuutta tätä kautta
• Perustetaan taimitarhoja kouluihin & metsitetään taimien avulla 5 hehtaaria metsää osana ympäristökursseja
• Rakennetaan ja viedään lajittelupisteet hankkeen kouluihin ja rakennetaan ekologisia roskapönttöjä kouluissa
• Esitetään teatteriesitystä ympäristönsuojelusta, joka on näytetty kaikille hankkeen oppilaille ja jota esitetään eri tapahtumissa myös muulle yleisölle.
• Järjestetään erilaisia ympäristöjuhlia ja -tietokilpailuja kouluissa ja osallistetaan kouluja myös muihin ympäristötapahtumiin
• Luodaan valmiuksia paperin sekä mahdollisesti myös muovin ja orgaanisen jätteen kierrätykseen ja uusiokäyttöön

Kierrätysastiat Carlos Fonsecan koulussa

Piirustuskilpailun palkintojenjako Juan XXIII koululla

Samainen palkintojenjako Rubén Daríon koululla

Kierrätysmateriaalista tehty puku kansainvälisen ympäristöpäivän tilaisuudessa tiistaina

Lisää mitä hienoimpia koululaisten tekemiä kierrätyspukuja, voittaja (ei kuvassa) tosin oli tehnyt pukunsa uusista jätesäkeistä - kierrätysviesti ei mennyt täysin perille

Piirustuskilpailun finaalihuumaa MCN:n toimistolla torstaina

Näytelmässä kerrotaan, ettei jokia saa saastuttaa

Perjantaina kävimme Managuassa osoittamassa mieltä Cerro Mocoronin metsän yksityistämistä ja tuhoamista vastaan

Yksityistettyä metsää suojelivat mielenosoittajilta kuumottavat sotilaat

Osa Matagalpan delegaatiosta perjantain mielenosoituksessa

Voin ilokseni todeta, että suuri osa näistä konkreettisista tavoitteista on jo toteutettu. Hanke porskuttaa kovaa vauhtia eteenpäin ja tekemistä riittää (listalta on varmasti pari kohtaa unohtunut). Onkin käsittämätöntä, miten niin pienillä resursseilla (hankekoordinaattori, joka tekee noin miljoonaa muutakin asiaa ja tähän mennessä minun lisäkseni vain yksi vapaaehtoinen tässä hankkeessa) on saatu niin paljon aikaan.  Kaiken konkreettisen toteutetun takana lymyää myös kokouksia, yhteistyösopimuksia, valmisteluja, taustakartoituksia, raportteja, budjetteja, hakemuksia, seurantamatkoja, suunnitelmia ja kaikkea muuta hankehallinnon ihanuutta. Tämän hankkeen kohdalla sutjautukset kehitysavun tehottomuudesta voikin mielestäni heittää romukoppaan. Hanketta ei ainakaan haittaa, että sitä vetää aivan käsittämätön tehonainen, joka tekee mielettömällä vimmalla töitä lähes kellon ympäri viikonpäivästä välittämättä. Nicaragualainen käsite ”hora nica”, eli esimerkiksi kokousten alkaminen noin tunnin myöhässä, ei tässä hankkeessa päde.

Kyllä näitä maisemia kelpaa suojella, matkalla bussissa Managuasta Matagalpaan

Välillä on ehditty myös kahville

Huomenna Matagalpan vuoristomaisemiin saapuu Suomi-vahvistusta Lontoosta vierailulle, voi riemua!

Aedes Aegypti

Armaat blogini lukijat,

ette saakaan kuulla Rio San Juanin ympäristöfoorumihulinoista, sillä meikäläinen on viettänyt edellisestä blogipostauksesta seuraavat päivät (allekirjoittaneen syntymäpäivät mukaan lukien) tähän päivään asti neljän mintunvihreän seinän sisällä. Kiitos tästä kuuluu jollekin niistä äärettömän ovelista, äänettömistä ja nopeista aedes aegypti eli denguehyttyspirulaisista (mun mielestä voisi vaihtaa viralliseksi nimeksi keltakuumehyttysen sijaan). Vain noin viisi prosenttia hyttysistä täällä kantaa dengue-virusta, ja juuri joku näistä onnekkaista pirulaisista oli päässyt puremaan minua.

Olen aina pohtinut, että kuka hullu näitä kuvia ottaa? Oikeasti - kädellä on mahdollisesti vaarallista virusta kantava hyttynen ja sitten zuumaillaan parasta kuvakulmaa ja tarkennellaan...Kuva ei siis tästä kaikesta päätellen ole minun, vaan löytyi internetin ihmemaasta.

Tiistaina askarreltuani ympäristöjulistetta koko päivän lähdin kotiin vaihtamaan vaatteita illan aerobic-tuntia varten. Ilo Suomesta saapuneesta paketista ja loppuviikon kivoista työtehtävistä alkoi haihtua orastavan kolotuksen alkaessa. Päätin kuitenkin mennä jumppatunnille, mikä ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kotiin päästessäni huomasin kuumetta olevan 38 astetta, eikä kolotus lainkaan ollut vähentynyt. Mutta koska tarkempi sairaskertomus tuskin kiinnostaa ketään, niin sanottakoot, että viimeisen viikon aikana olen saanut kokea lähes kaikki klassisen denguen oireet ja katsonut pari tuotantokautta amerikkalaisia hömppäsarjoja koneelta. Unta, lepoa, nesteitä ja särkylääkettä - ainoat lääkkeet, sillä muita ei dengue-kuumeeseen yksinkertaisesti ole. Lisäksi pääsin tutustumaan hieman nicaragualaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, jota mukana matkassa oleva lääkäripuoliso on luvannut valottaa vierailevana kirjoittajana blogissa. Oikeastaan mitään kovin mielenkiintoista ei ole siltäkään saralta kerrottavana: naapurikorttelista löytyneen yksityisklinikan lääkäri oli oikein asiantunteva. Koto-Suomessa tosin uskontoa ei ole vastaanotolla kyselty.

Nyt jälleen terveenä ja aikomuksena vakaasti välttää uusia hyttysenpistoja, mikä on käytännössä mahdotonta ilman mehiläishoitajan asusteita. Nämä pirulaiset eivät meinaan paljoa farkuista ja offeista välitä. Sellerin ja persiljan lisäksi viralliselle vihollislistalleni on täten lisätty: aedes aegypti.